Työn murros on Suomen suurin haaste. Näin todetaan Valtioneuvoston kanslian tekemässä Tulevaisuusselonteossa. Murroksen takana ovat globalisaation ja väestörakenteen muutoksen kaltaiset megatrendit, joista keskeisinä tuttuina automaatio, robotit ja tekoäly. Ne muuttavat väistämättä työn sisältöä, työntekijän ja työnantajan välistä suhdetta ja lopulta jopa ansaintalogiikkaa.

Murros edellyttää toimia julkishallinnolta, työnantajilta ja jokaiselta meiltä, sillä kyse on myös omien toimintatapojen ja ajattelun haastamisesta. Lohdullista on, että muutos voi tuoda mukanaan myös paljon positiivista. Lisäksi on paljon osaamista, joka ei vanhene koskaan − esimerkiksi monista keskeisistä johtajuustaidoista on hyötyä tulevaisuudessakin.

Muutokseen varautumisesta puhutaan nyt paljon, ja hyvä niin. Risto Siilasmaa ja Rasmus Roiha kirjoittivat 16.3.2019 Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla koulutusvallankumouksesta. Robotiikka ja tekoäly ovat kehittyneet niin huimaa vauhtia, ettei vuosikymmeniä sitten hankittu tekninen osaaminen enää palvele. Pitäisikö tutkintoihin leimata ”parasta ennen” -päivämäärä ja tehdä niistä määräaikaisia, kuten kaksikko ehdottaa?

Olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että päivittyvästä osaamisesta pitää tehdä Suomen valttikortti. Jotta saavutamme kestäviä tuloksia, kysymystä on mielestäni lähestyttävä kuitenkin syvällisemmin kuin säännönmukaisella kertausharjoituslogiikalla. Onko tutkintojen vanheneminen lopulta edes osaamisongelman ydin? Kun Helsingin seudun kauppakamari selvitti kuluvana vuonna Uudenmaan alueen yritysten rekrytointihaasteita, vain 7,9 prosentissa tapauksista mainittiin osaamisen vanheneminen.

Kuinka asiaa sitten pitäisi lähestyä? Tässä kolme ehdotusta:

1. Työnantaja: panosta hyvään johtajuuteen sekä oppimisolosuhteisiin

Älykkäinkään teknologia ei yksin tee tulosta – ainakaan vielä. Panosta siis johtajuuteen ja oppimista tukeviin olosuhteisiin sekä käytänteisiin. Esimerkiksi professori Erik Brynjolfsson (MIT) on osoittanut, että investointi teknologiaan korreloi tuottavuuden kanssa. Vahvimmin tämä näkyy yrityksissä, jotka panostavat teknologian lisäksi muutoksen johtamiseen, koulutukseen sekä työssä oppimiseen.

Jotta jatkuva oppiminen työssä ja työn ohella toteutuu, on syytä kiinnittää huomiota olosuhteisiin. Aivotutkijoiden Mona Moisalan ja Minna Huotilaisen kirjassa Keskittymiskyvyn elvytysopas perustellaan, kuinka stressi ei ole hyvä vire oppimiselle: se saattaa aivot selviytymistilaan, jossa oppiminen ei oikein onnistu. Harva pystyy jatkuvan tehokkuusikeen alla innovoimaan tai innostumaan uuden omaksumisesta.

Työpaikalle pitää luoda positiivisia käytäntöjä, jotka kannustavat ja virittävät oppimiseen. Kun uuden tiedon omaksumiselle, jalostamiselle ja käytäntöön soveltamiselle tehdään tilaa, on investointi todennäköisesti kannattava kaikille osapuolille – on kyse sitten koko organisaatiolle räätälöidystä valmennusohjelmasta tai sisäisestä mentoroinnista.

2. Johtaja: tunne itsesi ja kehitä johtajuusosaamistasi

Osaamistarpeiden päivitykseen tai tutkintojen määräaikaisuuteen liittyvissä keskusteluissa unohtuu helposti se, että kaikki taidot eivät suinkaan vanhene.  Futuristi Perttu Pölösen mukaan vaikeinta tulevaisuuden ennustamisessa on kertoa se, mikä ei muutu. Entä jos mietimme, mikä ei ole muuttunut hyvin pitkään aikaan? Tieteen ja taiteen ohella pehmeät taidot kuten vuorovaikutusosaaminen ovat olleet melko vahvoilla jo tuhansia vuosia. Aleksanteri Suuri, joka oli retoriikan suurmiehen, filosofi Aristoteleen oppipoika, johti joukkonsa jatkuvasti voittoon loistavien kommunikointitaitojen avulla. Suomen Leijonat maailmanmestaruuteen luotsannut Curt Lindström puolestaan ymmärsi tunteen ja ilmapiirin merkityksen joukkueen yhteispelille ehkä pelitaktiikkaakin syvällisemmin.

On ehdottoman tärkeää ymmärtää mahdollisuudet, joita teknologian kehitys tuo mukanaan ja pystyä myös omaksumaan niitä käytäntöön. Ilman vuorovaikutustaitoja muutoksen johtaminen on kuitenkin haastavaa. Panosta siis itsetuntemukseen, tunnetaitoihin ja herätä sisäinen filosofisi, sillä tunteet vaikuttavat päätöksentekoon myös bisneksessä. Empatia parantaa tiimisi onnistumismahdollisuuksia myös huipputeknologian haltuun ottamisessa.

3. Rakennetaan Suomesta yhdessä elinikäisen oppimisen huippumaa

Kuten tulevaisuusmuotoilija Minna Koskelo minulle niin osuvasti sanoi, ei ole mitään tulevaisuusvirastoa tai muuta poteroa, jossa tulevaisuus rakennetaan. Me kaikki yhdessä rakennamme sen, joka päivä. Ensimmäinen askel myös työn murrokseen liittyen on tehdä oma valinta siitä, millaisen työn tulevaisuuden itse haluaisi rakentaa.

Aloita siis miettimällä, millaisesta sisällöstä, tekemisen tavasta ja ehdoista haluaisit työsi tulevaisuudessa muodostuvan. Olisiko koulutusvallankumouksen kannalta hyvä, että nuorilla sekä aikuisilla olisi tulevaisuudessakin taloudellinen mahdollisuus valita itse ja esimerkiksi vuorotella työntekoa ja opiskelua?

Filosofian tohtori Frank Martelan mukaan kaikkein perustelluin ja empiirisesti tutkituin näkemys onnellisuuden peruselementeistä löytyy professoreiden Edward Deci & Richard Ryan kehittämästä itseohjautuvuusteoriasta.  Sen mukaan ihmisen hyvinvoinnin perustana on kolme psykologista perustarvetta: omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Toivoisin, että rakennamme yhdessä sellaisen tulevaisuuden (työ)elämän, jossa nämä kolme toteutuvat.

Murros on väistämätöntä ja edellyttää yhteiskunnassamme mahdollisesti suuriakin rakenteellisia muutoksia. Vaalien alla kannattaa kuunnella, mitä ratkaisuja ehdokkaat näihin tarjoavat. Jos et ole kuulolla ja uurnilla, saatat joutua tyytymään siihen, mitä joku muu on halunnut.

Kirjoittaja
Lotta Déau on fasilitaattori ja projektipäällikkö Sofigaten valmennus- ja muutoksenjohtamisen tiimissä. Parhaillaan hän opiskelee Helsingin yliopistossa digitalisaation yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Sekä pehmeisiin taitoihin että bisnesteknologian johtamisen kovaan substanssiin saa tukea Business Technology -akatemiasta. Seuraavat valmennukset näet täältä.

Read these next