Ekaluokkalaiselle iPhone?
Lapseni aloitti tänä syksynä peruskoulun. Sitä edelsi keskustelu puhelimesta, mallia tavallinen puhelin vai älypuhelin. Oma kantani oli peruspuhelin: ensin opitaan viestintä, mihin riittää halpa, kestävä peruspuhelin. Arvannette, miten kantani kävi, varsinkin jos kerron että minulla sattui olemaan yksi ylimääräinen iPhone 6.
Mieleeni ei tulisi antaa ekaluokkalaiselle älypuhelinta, jonka käyttöä ei ole mitenkään rajoitettu. Itse asiassa juuri keskustelin lapseni kanssa, miksi hänen puhelimessaan on kaikenlaisia rajoituksia. Se harmitti häntä kovasti. Maailman mittakaavassa älypuhelin seitsemänvuotiaalla ekaluokkalaisella on eriskummallista: The New York Timesin artikkeli totesi vuosi sitten lapsen saavan älypuhelimen keskimäärin kymmenvuotiaana. Sama artikkeli toteaa lapsen impulssikontrollin vielä puutteelliseksi, mikä on tärkeää ottaa huomioon, koska hyvä tuote, tässä tapauksessa älypuhelin, luo riippuvuutta. Jos aikuista ei saa irti puhelimesta, miten käy lapsen?
Jos itse älypuhelin on kohtuullisen uusi ilmiö, älypuhelin lapsella on käytännössä vasta eilen syntynyt trendi. Puhelinvalmistajista Microsoft huomioi tämän jo 2014: Windows Phonen Kid’s Corner –ominaisuudella pystyi rajaamaan puhelimen käyttöä paikallisesti. Pari vuotta myöhemmin Microsoft Family Featuresilla käyttöä pystyi rajaamaan keskitetysti. Varsin myöhään, mutta pisteet silti; se oli ensimmäinen laitevalmistaja, joka ymmärsi tarpeen rajoittaa lasten älylaitekäyttöä.
Älypuhelimen seurannan markkina on ollut olemassa jo kymmenisen vuotta. Aluksi tuotteet oli suunnattu petollisen puolison paljastamiseksi, mutta hassua kyllä tuotteen vaatimukset ovat samanlaiset kun huolenaiheena on lapsi. Nämä ns. parental control -tuotteet ovat yhä pääosin yhdysvaltalaisia ja yksityisyydensuojan näkökulmasta joskus hankalia: jos et omista laitettasi ja maksa sen laskuja, et voi Yhdysvalloissa olettaa täyttä yksityisyyttä, toisin kuin Suomessa.
Hyvän parental control –ohjelman pitäisi osata ainakin rajata käyttöajan annettuun maksimiin päivässä, rajoittaa sovellusten käyttöä, suodattaa hakukonetuloksia ja verkkosivuja sekä estää laitteen käytön määriteltyinä aikoina, esimerkiksi yöllä ja koulupäivän aikana. Suomeksi tarjolla on vain F-Secure SAFE – ei jatkoon; iPhone-versio osaa vain rajata verkkoselausta. Yhdysvaltalainen OurPact taas ei täysversiona asennu ilman tietokonetta ja asennusohjetta, eli hankala – ei jatkoon. Espanjalaislähtöinen Qustudio tekee perusasiat ja asentuu nätisti – jatkoon.
Kannattaa ratkaisuja tehdessä ajatella huolella, mitä lapsen on voitava puhelimella tehdä ja milloin. Meillä puhelin lukittuu iltatoimien alkaessa ja avautuu aamutoimien jälkeen. Käyttöaikaa on tunti päivässä. Verkkoselailua on rajoitettu rankasti kategoriaperusteisesti ja ikärajat ovat käytössä kaikkialla. Ekaluokkalainen ei tarvitse mm. Siriä, AirDropia, CarPlayta, iTunes Storea, eikä sovellustensisäisiä ostoja tai oikeutta poistaa sovelluksia – latauskin tapahtuu vain hyväksynnälläni – joten tällaiset rajasin pois suoraan puhelimen omissa rajoituksissa.
Sen lisäksi että vanhempien on oltava rajauksista yhtä mieltä ja pystyttävä perustelemaan ne, rajaukset kannattaa käsitellä myös lapsen kanssa. Kun lapsi ymmärtää miksi käyttöä rajoitetaan ja miten, hän hyväksyy tilanteen. Sitoutumista voi parantaa laatimalla yhdessä kännykän käyttöä koskevat säännöt, jotka koskevat kaikkia perheenjäseniä, siis myös vanhempia. Olisihan se väärin, jos vain lasta rajattaisiin: monella aikuisellakin on syytä miettiä omaa suhdetta puhelimeensa.
KIRJOITTAJASTA:
Kirjoittaja Sami Koskinen johtaa Sofigaten tietohallintoa ja toimii tietosuojan ja tietoturvan asiantuntijana. Samilla on yli 20 vuoden työkokemus monikansallisista ympäristöistä IT-alallla, josta yli 15 vuotta tietoturva- ja tietosuoja-asioiden parissa. Uransa aikana Sami on ollut laatimassa ja vaikuttamassa mm. kansallisiin VAHTI-tietoturvaohjeisiin ja sähköisen viestinnän tietosuojaan.
Johtaja, tiedätkö missä kunnossa datasi on?
Essi Ahokas on koukussa uuden oppimiseen, ja siitä hyötyy koko tiimi
