Sotekustannuksia voisi hillitä tinkimättä palveluiden ihmisläheisyydestä –tehokkaammalla palveluhallinnalla
Hyvinvointialueiden palvelusopimusten integroiminen yhteen järjestelmään auttaisi hillitsemään ostopalveluiden kustannuksia – ja tuottamaan entistä ihmisläheisempiä palveluita, Sofigaten Markku Hugg ja Sauli Hyvärinen väittävät.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus eli soteuudistus on Suomen historian suurin hallinnollinen remontti. Jakamalla maa 21 hyvinvointialueeseen ja Helsingin kaupunkiin pyritään turvaamaan kaikille suomalaisille yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, parantamaan palveluiden saatavuutta, rakentamaan entistä ihmislähtöisempiä palvelukokonaisuuksia, kaventamaan hyvinvointieroja ja turvaamaan ammattitaitoisen työvoiman saanti sekä vastaamaan väestön ikääntymisen aiheuttamiin haasteisiin. Samalla uudistuksella halutaan hillitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua ja synnyttää jopa kolmen miljardin euron vuotuiset säästöt.
Uudistus astui voimaan vuoden alussa, joten on liian aikaista arvioida sen onnistumista ja tavoitteiden saavuttamista. Jo ennen uudistuksen toteutumista oli kuitenkin ennustettavissa, että kustannukset tulevat jatkamaan kasvuaan ainakin lyhyellä aikavälillä. Monilla hyvinvointialueilla kaivataankin nyt pikemminkin lisärahoitusta ja haetaan säästöjä rajuillakin toimilla, jotka eivät todennäköisesti ole omiaan edistämään ainakaan palveluiden saatavuutta.
Ostopalveluihin yli 40 prosenttia toimintamenoista
Keskeisiä syitä hyvinvointialueiden rahoitusongelmiin ovat hoitajamitoitus sekä hankintayksikköinä toimivien sotealueiden ostamien palvelujen jo pitkään jatkunut nousu. Kyse on jättimäisistä summista, sillä hankintayksiköiden toimintamenoista yli 40 prosenttia eli vuosittain noin 8 miljardia euroa käytetään ostoihin ulkopuolisilta palveluntarjoajilta.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen alkuvuodesta julkaiseman raportin mukaan kilpailu julkisissa hankinnoissa on liian vähäistä. Ratkaisuksi ostopalveluiden kustannusten hillitsemiseen onkin esitetty entistä tehokkaampaa kilpailutusta ja hankintakriteerien yksinkertaistamista.
Kilpailutusten rinnalla olisi kuitenkin hyvä keskustella myös siitä, miten hankintayksiköt hallinnoivat jo olemassa olevia ulkoistettuja palveluitaan. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että sopimuksissa on runsaasti päällekkäisyyksiä ja tehottomuutta, joita ei tunnisteta sekavan, eri yksiköihin ja eri järjestelmiin hajautuneen palveluhallinnan vuoksi. Keskitetty palveluhallinta tulisi nähdä mahdollisuutena säästää suomalaisten veroeuroja ja samalla edistää soteuudistuksen keskeistä tavoitetta, entistä yhdenvertaisempia ja ihmisläheisempiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.
Ei dataa, vaan ihmisiä varten
Maailman kauppa- ja sopimusjärjestön WorldCC:n mukaan huono sopimushallinta maksaa yrityksille vuosittain jopa 9 prosenttia niiden kokonaisliikevaihdosta. Britannian paikallishallinnossa tehdyn tutkimuksen mukaan jo solmittujenkin sopimusten kustannuksia oli mahdollista laskea 3–15 prosenttia panostamalla palvelujen toteutumisen valvontaan.
Soteuudistuksen synnyttämät entistä suuremmat hankintayksiköt tarjoavat tilaisuuden tehostaa kilpailutusta ja palveluhallintaa. Ongelmana on kuitenkin usein se, että palveluja ja niiden taustalla olevia sopimuksia hallinnoidaan yksiköissä usein siiloutuneesti, lukuisilla eri tietojärjestelmillä tai jopa hajanaisilla Excel-tiedostoilla, jotka eivät keskustele keskenään.
Hallinnan keskittäminen useissa yksiköissä jo käytössä oleville digitaalisille liiketoiminta-alustoille tekisi ostopalvelujen ja niiden taustalla olevien sopimusten toteutumisen hallinnasta ja valvonnasta yhteismitallisempaa ja tehokkaampaa. Myös henkilöstöresurssien seuranta olisi mahdollista yhdistää samaan kokonaisuuteen. Vaikka palveluhallinnan järjestelmien integroiminen vaatisikin lisäinvestointeja, integraation synnyttämät säästöt maksaisivat investoinnit nopeasti takaisin. Samalla myös kilpailutusta olisi mahdollista tehostaa.
Kustannussäästöt eivät olisi yhdellä digitaalisella alustalla toimivan palveluhallinnan ainoa tai välttämättä edes suurin etu. Näin samalla alustalla olisi mahdollista seurata entistä tehokkaammin myös ostopalveluiden laadun toteutumista, esimerkiksi vanhuspalveluiden asiakastyytyväisyyttä tai potilastietojärjestelmien tietoja hoitotyön tuloksista.
Reaaliaikainen data palvelujen toteutumisesta ei parantaisi potilaita tai huolehtisi vanhuksista. Se auttaisi kuitenkin kohdistamaan resurssit paremmin sinne, missä niitä tarvitaan. Niin se edistäisi soteuudistuksen kaikkein tärkeintä tavoitetta: entistä ihmiskeskeisempiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.
Lue lisää:
Teknologia vaikeuttaa liian usein hoitajien työtä – vaikka se voisi myös helpottaa sitä
Hyvinvointialueet vievät 60 prosenttia kuntien ja kaupunkien rahoista – mitä pitäisi tehdä?
Kirjoittajat
Markku Hugg vastaa Sofigatella kunta-, kaupunki- ja sote-sektorin liiketoiminnasta. Hän kuvaa itseään vihreäksi teknokraatiksi.
Sauli Hyvärinen vastaa Sofigatella alustaratkaisujen sosiaali- ja terveydenhuollon toimialasta. Hän näkee ihmiset digikehityksen keskipisteessä.
Teknologia-alan vastuullisuus alkaa ihmisistä
Yhteistyö toimivan ja arvoa tuottavan julkishallinnon kulmakivenä
