Koneälyn uusista, huikeista saavutuksista uutisoidaan lähes päivittäin. Toisaalla taas maalaillaan uhkakuvia, jossa robotit vievät ihmisten työt. Missä asioissa ihminen puolustaa vielä paikkaansa?

Myös nykyteknologian supersankarit Elon Musk ja Mark Zuckerberg ovat käyneet debattia tekoälyn vaikutuksesta ihmiskunnan tulevaisuuteen. Muskin näkemys on synkempi ennustus tekoälyn vaikutuksesta kuin vastaavasti Zuckerbergin optimistinen lähestyminen.Toivokaamme, että herra Muskin ennustus ei käy toteen ja tekoäly pysyy inhimillisenä.

Toisaalta en voi väittää, etteikö Muskin näkemyksessä olisi myös hivenen realismia. Yuval Noah Hararin kirja Sapiens – Ihmisen lyhyt historia laittoi minut pohtimaan tulevaisuutta. Kirjan perusteellinen tarinankaari ihmisen historiasta osoittaa, kuinka vuosituhansien saatossa evoluutio ja luonnonvalinta suosii fiksumpia, vahvempia ja tehokkaampia.

Ovatko koneäly ja robotit luonnollinen osa evoluutiota ja menevätkö ne ihmisrodun ohi? Se selviää seuraavien vuosituhansien aikana. Sillä välin, meidän elinaikanamme, pohtikaamme, missä koneäly ja robotit eivät pysty päihittämään ihmistä.

Onko robotista radikaaliin luovuuteen?

Luovuus on mielenkiintoinen käsite. Kuka määrittelee, kuka tai mikä on luovuutta? Millaisia ovat luovat yksilöt tai yhteisöt? Luovuutta voi olla esimerkiksi kehittää uusi tapa tehdä työtehtäviä, lisätä tuotteeseen uusia ominaisuuksia tai luoda ensimmäinen laatuaan oleva tuote tai keksintö, kuten vaikkapa sähkölamppu aikoinaan.

Malmelin ja Puotanen kuvaavat Luovuuden idea -kirjassaan luovuuden jakautuvan kahteen erilaiseen muotoon:

  • Radikaali luovuus johtaa ideoihin, jotka eroavat ratkaisevasti aikaisemmista sekä luovat jotakin omaperäistä, vaikuttavaa tai käänteentekevää.
  • Inkrementaalinen luovuus sen sijaan johtaa muutoksiin ja muunnelmiin nykyisistä ideoista ja ratkaisuista.

Itse uskon, että tekoäly ja robotiikka eivät pysty tuottamaan aidosti radikaalia luovuutta. Radikaali luovuus vaatii rohkeutta ottaa riskejä, yhdistellä täysin uusia, epäloogisiakin asioita sekä irtautua perinteisistä ja aikaisemmista ajattelumalleista.

Radikaali luovuus on jotain niin uniikkia, inhimillistä, sattumankauppaa ja epäloogistakin, että en usko tekoälyn pystyvän jäsentämään tai järjestelemään tämän tyyppistä dataa. Lisäksi omat henkilökohtaiset kokemukset luovat radikaalille luovuudelle särmän, johon tekoälyllä tai robotiikalla on vaikea yltää.

Ihailisitko digisorsaa kuin aitoa?

Yhä digitalisoituvassa maailmassa käyttäjä- ja asiakaskokemus ovat kuumia aiheita, eikä suotta. Onko millään muulla väliä kuin kokemuksella? Onko väliä, että palvelu tarjotaan huipputeknologian avulla, jos palvelukokemus ei ole huippu? Voiko kokemus olla parempi, vaikka käytettäisiinkin vanhempaa teknologiaa kuin kilpailijalla?

Pohdin tätä, kun ulkoilin Seurasaaressa ja ihastelin avannossa pulikoivia sorsia. Mitäpä jos tulevaisuudessa nuo sorsat olisivat vain huipputeknologialla digitaalisesti renderöityjä? Erottaisinko, ovatko sorsat fyysisesti oikeita sorsia vai teknologiaa hyödyntäen digitaalisesti luotuja?

Niinpä. Enhän minä niitä erottaisi. Kokemus olisi tärkeä: näen luonnossa pulikoivia sorsia ja koen ne aidoiksi. Digitaalisen ja fyysisen kokemuksen ero on hiuksenhieno. Tämä pieni ero erottaa ihmisen ja robotin.

Vaikka keinotekoinen empaattisuus tekee tuloaan, uskon ihmisen kykyyn tuottaa huomattavasti uniikimpia ja inhimillisempiä kokemuksia empatian, ihmiskeskeisyyden, unelmien ja ymmärryksen avulla.

Mihin työt siirtyvät?

Koneäly ja robotiikka muuttavat yhteiskuntaamme ja työn tekemistä väistämättä radikaalisti. Robotti ei väsy ja tekoäly päihittää älykkyydessään ihmisen. Internet ja pilvipalvelut tietävät kaikesta kaiken ja käsiteltävä data ylittää ihmisen käsityskyvyn. Palvelut, tuotteet ja ekosysteemit toimivat tehokkaasti, tarkasti ja virheettömästi. Mitä jää jäljelle?

Itse näkisin, että vahvuutemme liittyvät luovuuteen, inhimillisyyteen ja empaattisuuden kautta luotuihin uniikkeihin kokemuksiin. Toistuvat ja perinteiset työt siirtyvät digitaaliseen muotoon ja luovat kakulle pohjan. Ihmisten kyvykkyys luo tämän päälle ylimääräisen kuorrutuksen ja kirsikan kakun päälle. Lopulta ihmisten ja yritysten kilpailukyky ja erottautuminen tulee kuorrutteesta ja kirsikasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa yhä laajempaa yhdessä innovointia, kokonaisvaltaista palvelumuotoilua, kokeilukulttuuria ja kokemusten hallintaa. Se vaatii sekä yksilö- että yritystasolla riskinottoa ja rohkeutta hypätä tuntemattomaan, kyvykkyyttä oppia uutta ja luottamusta omiin taitoihin.

Paulo Coelhon sanoin:

Be brave. Take risks. Nothing can substitute experience.

KIRJOITTAJASTA:

Kirjoittaja Tuukka Martikainen toimii Sofigatella Innovations Architectina ja vastaa muun muassa uusista konsepteista, teknologioista ja prosessikehityksistä. Hän on tuore sofigatelainen tammikuusta 2018, jolloin Sofigate hankki toiminnanohjausjärjestelmiin erikoistuneen Headstartin. Tuukalla on vankka kokemus ERP-implementoinneista, digitaalisista ja asiakaslähtöisistä ratkaisuista sekä yritysten liiketoimintaprosessien kehittämisestä. Viime aikoina Tuukka on kehittänyt myös sisäisesti innovaatiotoimintaa, josta osoituksena muunmuassa tiimin voitto Future City Challenge -kilpailussa. Tuukka on erityisen kiinnostunut uusien teknologioiden tuomista mahdollisuuksista, uusien tuotteiden, palveluiden ja konseptien innovoinnista ja liiketoiminnan sekä prosessien kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Tuukka on avoimen kokeilukulttuurin puolestapuhuja.

Read these next

Send us a message

Are you looking for more information about Sofigate? Please send us a message with the contact form below, we will get back to you as soon as possible!