Kuinka ratkaista koulujen sisäilmaongelma IoT:n ja tekoälyn avulla? Kolme oppia – Kaikki lähtee käyttäjästä
Mitä erilaisten ratkaisujen ja sovellusten kehittäminen nollasta vaatii? Miten arkipäiväisiä ongelmia kannattaa lähteä ratkomaan teknisin keinoin?
Vuodenvaihteessa osallistuimme työkaverieni kanssa Future City Challenge -kilpailuun, jonka tavoitteena oli suunnitella uusia innovatiivisia ratkaisuja helpottamaan kaupunkilaisten arkipäivää. Meitä innosti heti Espoon kaupungin haaste, jossa tuli löytää ratkaisu koulujen sisäilmaongelmien havaitsemiseen.
Opettajista 85 prosenttia on ilmoittanut, että omalla työpaikalla on sisäilmaongelmia. Sama ongelma jyllää muuten yritysmaailmassakin: Laskelmien mukaan huono sisäilma voi maksaa suomalaisyrityksille jopa 650 miljoonaa euroa vuodessa.
Kilpailun voittaneessa ratkaisussamme päätimme hyödyntää sisäilmasensoreista saatavaa dataa, lapsille suunnattua mobiilisovellusta ja Wilman poissaolotietoja. Niiden avulla pystytään vetämään korrelaatioita huonon sisäilman, sairauspoissaolojen ja lasten oireiden välille.
Nyt kun kilpailusta on tovi aikaa, on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä kokemuksesta opimme. Nostaisin esiin seuraavat kolme asiaa:
1. Käyttäjien tarpeet ovat aina ykkössijalla
Kaikessa kehittämisessä on syytä pitää käyttäjä koko ajan mielessä. Pohdimme aluksi, millaisia käyttäjäpersoonia kouluissa on, ja etsimme ratkaisua niiden perusteella. Tärkeimmät käyttäjät olivat koululaiset ja heidän vanhempansa, opettajat, rehtori, rakennusvalvonta sekä kuntalaiset ja viranomaiset. Mietimme, miten konseptimme palvelisi eri käyttäjäryhmiä eri tavoin ja mitä eri teknologioita voimme hyödyntää ongelman ratkaisemiseksi.
2. Luota porukkaan ympärilläsi
Tekniset ratkaisut eivät synny hetkessä. On tärkeää luottaa siihen kehittäjäporukkaan, jonka olet ympärillesi valinnut. Usein ideointi on spiraalimaista: joku heittää idean ja joku muu seuraavan. Sen jälkeen yhdistellään molempien ideoiden parhaat puolet, ja ratkaisu kerrostuu pikkuhiljaa iteraatioiden kautta. Kehittämisessä kannattaa olla rohkea ja luottaa siihen, että ratkaisu hahmottuu ja tiivistyy lopulta.
Haitallista sisäilmaa on vaikeaa havaita pelkän sisäilman laadun mittaamisella. Päädyimme ratkaisuun, jossa sisäilmasta saatavaa sensoridataa rikastutetaan muilla indikaattoreilla. Yhdistimme sisäilmasensoreista saadun datan lasten kuvailemiin oireisiin ja Wilma-järjestelmän sairauspoissaoloihin.
3. Teknologiasta kannattaa olla vähiten huolissaan
Ratkaisumme hyödyntää IoT:ta ja tekoälyä sekä yhdistää erilaisia teknologisia sovelluksia ja järjestelmiä. Teknologiasta ei kannata huolehtia liikaa, sillä teknologisia ratkaisuja kyllä löytyy. Käyttäjien tarpeet ja varsinaisen ongelman löytäminen on paljon vaikeampaa.
Ensin kartoitimme sensoreita, jotka voisivat havaita huonoa sisäilmaa seinien sisältä. Tähän ei löytynyt edullista vaihtoehtoa, joten päädyimme sovelluksen rakentamiseen. Näin saimme tarpeeksi raakadataa tekoälyyn perustuvalle ennustustyökalulle.
Uuden ratkaisun myötä rakenteelliset viat rakennuksissa voidaan havaita ajoissa. Datan visualisoinnilla on mahdollista esitellä, missä kouluissa ja millä alueilla kriittisiä sisäilmaongelmia esiintyy. Sensoritekniikoita tai integraatioita ei ole rajoitettu, joten uusia parametrejä voi lisätä ennustetyökaluun helposti.
Seuraavaksi pääsemme suunnittelun asteelta toteutukseen, kun Koulut kuntoon -haaste jatkuu oikeana pilottina Espoon kaupungin kanssa. Ratkaisuun aiotaan lisätä mukaan muitakin parametrejä, kuten pienhiukkassensori.
Julkisten palvelujen digitalisoinnin tulee palvella ihmisten arkea
Johtaja, tiedätkö missä kunnossa datasi on?
