”Kun ahkeruus ei enää riitä” – näin kuusi nuorta rakentaa AI-työkaluja nuorten työllistymiseen

Nuorten työnhaussa ei ole enää kyse ahkeruudesta tai osaamisesta. Kun tekoäly muokkaa työelämän pelilautaa, tie lähtöruudusta ensimmäiseen oman alan työpaikkaan voi katketa – elleivät työnantajat muuta pelin sääntöjä. Sofigaten Mahdotonta/Mahdollista-kokeilun Lassi Kurkijärvi ja Jawahir Ahmed sanovat, ettei tekoälyllä tule korvata nuoria, vaan luoda heille uusia mahdollisuuksia.

”Insinööriksihän työllistyy suoraan.”

Näin Jawahir Ahmed muistaa ajatelleensa, kun hän siirtyi kaupalliselta alalta Aalto-yliopistoon opiskelemaan automaatiota ja robotiikkaa. Valmistumisen kynnyksellä kuva tulevasta urapolusta alkoi kuitenkin muuttua: Työmarkkinoilla myllersi uusi teknologia, generatiivinen tekoäly. Otsikot toisensa jälkeen kertoivat, kuinka se hoitaa pian nuorten asiantuntijoiden työt.

”Tekoälyn kehitys tuntui muuttavan myös oman alan työnkuvaa ja odotuksia todella nopeasti. Oli pakko pysähtyä miettimään, mitä tämä muutos tarkoittaa paitsi itselle myös koko omalle sukupolvelle”, hän sanoo.

Sittemmin Ahmed on saanut kiinnostavan työpaikan ja erinomaisen mahdollisuuden vaikuttaa työelämän tekoälymurrokseen. Hän on yksi kuudesta uransa alussa olevasta osaajasta, jotka Sofigate palkkasi nyt käynnissä olevaan kokeiluun. Tavoitteena on kokeilla käytännössä, miten tekoäly voi aidosti auttaa nuoria työnhaussa, urasuunnan hahmottamisessa ja työelämään kiinni pääsemisessä.

”Työelämä pitää rakentaa uudelleen”

Lehtien otsikot piirtävät tekoälystä synkkää kuvaa: AI on tullut osaksi työelämää, mutta myös työntää jatkuvasti ihmisiä sen ulkopuolelle. Muutosneuvottelujen syyksi mainitaan yhä useammin tekoälyn kehitys, ja erityisesti uran alkuvaiheen toimenkuvien on kerrottu olevan vaarassa, tai ainakin muuttuvan radikaalisti.

Sofigaten teknologiajohtaja Lassi Kurkijärven mukaan muutosneuvotteluista ei päätä tekoäly, vaan ihmiset. Ihmisillä näkökulma muutokseen on vielä monin paikoin pielessä: johtajat yrittävät optimoida, kun nyt olisi mahdollisuus maksimoida.

”Uransa alussa olevilla on paljon annettavaa. Ei pidä kysyä, voidaanko heidän työnsä optimoida pois, vaan miten työelämä pitää rakentaa uudelleen. On haastettava käsitys siitä, mitä uran alkuvaiheen työn pitäisi olla”, hän sanoo.

Kurkijärvi viittaa työelämään monin paikoin pinttyneeseen ajatukseen, että ”junnun” polku eteenpäin uralla kulkee manuaalisen puurtamisen ja rutiinitöiden kautta. Lakitoimistossa se on voinut tarkoittaa sopimusnippujen läpikäyntiä, toisaalla tietokantojen päivittämistä tai muuta toisteista suorittamista.

Nämä tehtävät voidaan ja tuleekin automatisoida, Kurkijärvi sanoo. Näin ihmisille jää aikaa keskittyä jo uran alkuvaiheessa mielekkäämpiin, vuorovaikutusta ja luovuutta vaativiin tehtäviin. Hän kehottaa johtajia pohtimaan kysymystä, joka usein keikauttaa ajatusmaailman toisin päin.

”Mitä tekisit, jos saisit kymmenentuhatta uutta työntekijää? Mitä lisää voisitte saavuttaa, jos tekoäly vapauttaa ihmisten kädet rutiineista ja heidän avukseen saadaan digitaalista työvoimaa?”

AI-natiivien vuoro

Ovatko nyt työelämään pyrkivät nuoret osaajat ja Sofigaten Mahdotonta/Mahdollista -kokeilun kuusikko täysin ennennäkemättömän haasteen edessä? Eivät aivan.

Kurkijärvi oli itsekin 18-vuotiaana mukana vastaavassa kokeilussa. Tuolloin 90-luvun lopulla ryhmä diginatiiveja palkattiin selvittämään, mitä internet tarkoittaa mediayhtiöille.

”Nyt on AI-natiivien vuoro. Meidän nykyiseen työelämään tottuneiden nelikymppisten bisnesjohtajien on tärkeää antaa tilaa. Itsekin huomaan, että välillä on vaikeaa kuvitella, miten asioita voitaisiin tehdä uudella tavalla. Ihminen aina rutinoituu”, hän sanoo.

Myös Ahmed pitää tärkeänä, että ratkaisuja miettivät nyt ihmiset, joille tekoäly on osa ympäristöä, johon he ovat kasvaneet.

”Meitä ei tule nähdä ainoastaan tekoälyn käyttäjinä. Nyt rakennettavat työkalut ovat osa tulevaisuuden työelämän rakenteita, ja siksi niiden on tärkeää vastata meidän sukupolvemme toiveisiin, kokemuksiin ja tarpeisiin.”

Sofigaten Mahdotonta/Mahdollista-kuusikko onkin jo ensimmäisen kuukautensa aikana tavannut niin työnantajia kuin työtä hakevia nuoria. Suunnitteilla on myös työpajoja, joissa nuoret pääsevät kokeilemaan ja kommentoimaan rakenteilla olevia tekoälyagentteja.

Ei valmiita vastauksia

Ahmed kertoo, kuinka tuttavapiirissä ja kokeilun tiimissä on lähetetty satoja työhakemuksia ilman tulosta.

”Ajatus siitä, että ahkeruus yksin riittää, ei enää pidä paikkaansa. Se siirtää vastuun virheellisesti nuorten harteille.”

Tiimi kehittää jo ensimmäisiä agentteja, jotka auttavat esimerkiksi omien vahvuuksien tunnistamisessa, hakemusten jäsentämisessä ja seuraavien askelten hahmottamisessa. Lähtökohta on selvä: valmiita vastauksia agentit eivät saa antaa.

”Vaikka tekoäly on monelle arkipäiväinen työkalu, käyttö ei ole sama asia kuin osaaminen. Tarvitaan kykyä kyseenalaistaa ja arvioida vastauksia. Ajatus tiimissämme on, että hyvä agentti ei anna vastauksia, vaan auttaa kysymään parempia kysymyksiä”, Ahmed kertoo.

Ahmed nostaa esiin kaksi yhtä aikaa näkyvää, vastakkaista riskiä: osalla jo liiallinen luottamus tekoälyyn ja kognitiivinen ulkoistaminen, osalla työkalujen ulkopuolelle jääminen ja nuorten välille syntyvä digitaalinen kuilu.

”Toiset ulkoistavat ajatteluaan liikaa, toiset voivat jäädä ilman työkaluja ja osaamista. Meille on tärkeää huomioida ratkaisuissamme molemmat ääripäät”, hän kertoo.

Kurkijärvi näkee riskit myös työnantajien suunnasta: yritykset hukkuvat jo geneerisiin, AI-avusteisiin työhakemuksiin. Kokeilun kuusikon haasteena onkin kehittää ratkaisuja, jotka tukevat nuoren omaa ajattelua, eivät korvaa sitä.

”Ongelmana ei ole hakijoiden osaamisen puute. Myös kokeilumme hakijoiden taso oli poikkeuksellisen korkea. Päädyimme itse asiassa palkkaamaan kuusi, vaikka oli tarkoitus palkata viisi. Päätös oli erinomainen: saimme kuusi fiksua, toisiaan tiiminä täydentävää ihmistä, jotka eivät pelkää kysyä vaikeita kysymyksiä tai mennä haasteita päin”, Kurkijärvi sanoo.

Supervoimana inhimillisyys ja ainutlaatuisuus

Sekä Kurkijärvi että Ahmed palaavat lopulta samaan ajatukseen: tekoälyllä ei pitäisi pyrkiä korvaamaan tai tasapäistämään ihmisiä.

”Tekoäly on hyvä renki, mutta huono isäntä”, Kurkijärvi kiteyttää.

Ahmed muistuttaa, että mitä enemmän tekoäly yleistyy, sitä arvokkaammaksi inhimillisyytemme muuttuu. Kokeilu tähtää juuri oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistamiseen tekoälyn avulla.

”Ihmisen supervoima on se, että hän on erityinen sellaisena kuin on. Juuri siksi tekoälyn arvo ei ole siinä, mitä se tekee puolestamme, vaan siinä, mitä se auttaa näkemään itsessämme”, hän sanoo.

Kaksikon tärkein havainto on tämä: jos ahkeruus ei enää yksin takaa työpaikkaa, ongelmaa ei ratkaista vain neuvomalla hakemaan lisää. Silloin on pakko kysyä, millaista työtä rakennamme, kenelle, ja kenen ehdoilla. Haluatko tutustua Mahdotonta/Mahdollista-kokeilun koko tiimiin? Katso lisää verkkosivuillamme!

Kirjoittajista

Jawahir Ahmed on uransa alussa oleva automaation ja robotiikan opiskelija, joka on täydentänyt opintojaan tietotekniikan ja liiketoiminnan aloilta. Hän työskentelee Sofigaten Mahdotonta/Mahdollista-kokeilussa kehittämässä tekoälyratkaisuja työnhaun tueksi.

Jawahiria kiinnostaa, miten teknologia voi tukea ihmisen omaa ajattelua ja toimijuutta sekä miten tulevaisuuden työelämää rakennetaan vastuullisesti ja yhdenvertaisesti.

Lassi Kurkijärvi on rakentanut digitaalista liiketoimintaa kolmen vuosikymmenen ajan. Nykyisin hän auttaa pohjoismaisia yhtiöitä digitaalisessa transformaatiossa Sofigatella teknologiajohtajan roolissa. Hänen intohimonsa on ihmisyys kaikissa eri muodoissaan: muutos syttyy tai sammuu sen varassa, innostuvatko ja sitoutuvatko ihmiset siihen, ja lopulta kaiken uuden tulee palvella parempaa ja kestävää elämää.