Yritykset etsivät AI-ajan osaajia vanhan maailman mittareilla
Yritykset tarvitsevat tekoälyaikana uteliaisuutta, tuoreita näkökulmia ja kykyä haastaa vanhaa. Silti nuoria palkitaan edelleen kokemuksesta ja siitä, kuinka valmiilta asiantuntijoilta he näyttävät. Sofigaten Jawahir Ahmed ja Olivia Krekula kysyvät, seulooko rekrytointi pois juuri ne toisinajattelijat, joita yritykset nyt tarvitsevat.
Kuvittele, että parikymppinen sinä pudotetaan aikakoneella nykyisille työmarkkinoille. Paineistettuun kilpailuun, jossa yritykset korvaavat aloituspaikkojen työtä tekoälyllä ja jossa avointa paikkaa hakevat sadat, elleivät tuhannet hakijat.
Millä erottautuisit? Pääsisitkö haastatteluun osoittamaan sen potentiaalin, jonka varaan olet myöhemmin rakentanut urasi?
Puoli vuotta sitten Sofigate palkkasi kuusi uransa alussa olevaa nuorta selvittämään, voisiko tekoäly olla osa ratkaisua ja auttaa nuoria työelämään. He keskustelivat yli sadan työelämän kynnyksellä olevan nuoren ja 15 työelämän asiantuntijan kanssa ja rakensivat havaintojensa pohjalta neljä työnhakua tukevaa tekoälyagenttia.
”Havaitsimme, että vaikka tekoäly tekee työhakemusten tuottamisesta aiempaa helpompaa, työnhaussa erottautuminen on entistä vaikeampaa. Työelämään siirtymisen suurin este on se, miten nuoret pääsevät näyttämään osaamistaan tilanteessa, jossa perinteiset junioripolut ovat valtavassa murroksessa”, sanoo kokeilukuusikon Olivia Krekula.
Yritys haluaa tuoreutta – mutta palkkaa kokemusta
Kokeilussa nuorten kanssa käydyissä keskusteluissa toistui yksi ristiriita. Yritykset tarvitsevat uusia näkökulmia ja kykyä haastaa vanhoja toimintatapoja.
”Rekrytoinneissa nuorta arvioidaan kuitenkin usein sen perusteella, kuinka paljon hän muistuttaa valmista asiantuntijaa”, Jawahir Ahmed kokeilun tiimistä kertoo.
Kun hakemuksia tulee valtavasti ja osalla hakijoista on jo enemmän kokemusta, valinta kallistuu usein kokeneempiin. Samalla moni lahjakas hakija karsiutuu pois jo ennen kuin ehtii näyttää, mihin todella pystyy.
”Nuoret painottivat meille sitä, että kun he vain saisivat tilaisuuden päästä näyttämään osaamistaan ja persoonaansa, mahdollisuudet paranisivat heti”, Krekula sanoo.
Ongelma ei siis ole vain siinä, mitä nuori osaa, vaan siinä, pääseekö kukaan koskaan näkemään sitä.
”Näkyvyydestä on tullut uusi uravaluutta. Monen nuoren kohdalla tarvitaan vain rekrytoija, joka näkisi hänet – ja organisaatio, joka on valmis ottamaan sen niin sanotun riskin nuoren palkkaamisessa”, Ahmed sanoo.
Misfitien aika
Kokeilussa nousi esiin yksi erityisen herättelevä ajatus: tekoälyaika voi olla ”misfitien”, eli toisinajattelijoiden, aikaa.
Ahmed kertoo pohtineensa jo nuorempana, sekoitammeko yhteiskunnassamme kuuliaisuuden älykkyyteen.
”Koulu ja perinteinen työelämä ovat palkinneet kykyä omaksua järjestelmä nopeasti, käyttää sitä hyvin ja tuottaa oikeita vastauksia. Juuri näissä asioissa tekoäly on nyt ylivoimainen. Siksi tekoälyajan työelämässä tarvitaan ihmisiä, jotka kysyvät miksi, kokeilevat ennen täydellistä suunnitelmaa, yhdistävät asioita, joita organisaatio ei ole ennen yhdistänyt, ja sietävät keskeneräisyyttä”, Ahmed selittää.
Kokemattomuuskaan ei ole enää vain puute, vaan sillä voi olla bisnesarvoa.
”Kun nuori kyseenalaistaa tottuja malleja, voi ensimmäinen reaktio olla, ettei hän vielä ymmärrä liiketoimintaa. Toisinaan se onkin totta. Mutta joskus kaikki muut ovat olleet prosessin sisällä niin pitkään, etteivät enää huomaa, miten jäykästi toimitaan”, Ahmed sanoo.
Tekoäly tekee uteliaisuudesta osaamista
Krekula ja Ahmed sanovat, että tekoäly madaltaa myös nuoren kynnystä toimia epävarmuudessa. Tekoälyaika muuttaa uteliaisuuden konkreettiseksi osaamiseksi.
”Kaikkea ei tarvitse tietää tai osata valmiiksi ennen ensimmäistä kokeilua, vaan tekoälyn kanssa ajatusta voi pallotella ja testata. Vastuullisempaan tehtävään on helpompi tarttua jo uran alkuvaiheessa, kun ensimmäistä ajatusta tai runkoa voi rakentaa tekoälyn kanssa ja kehittää siitä eteenpäin”, Krekula kertoo.
Krekula kuvaa kouluaikaista itseään tunnolliseksi, kiltiksi ja sääntöjä noudattavaksi. Tekoäly on auttanut rikkomaan täydellisyyden vaatimusta.
”Kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja loppuun asti mietittyä ennen kuin sen voi esittää muille. Palautteen avulla sitä voi kehittää nopeammin paremmaksi.”
Samalla sekä Krekula että Ahmed kuitenkin varoittavat ulkoistamasta ajattelua tekoälylle. Kokeilussa rakennetut neljä agenttia auttavat nuoria tunnistamaan vahvuuksiaan, sanoittamaan osaamistaan, valmistautumaan haastatteluihin ja löytämään mahdollisuuksia myös avoimien työpaikkailmoitusten ulkopuolelta.
”Niiden tarkoitus ei ole ajatella nuorten puolesta vaan vahvistaa omaa toimijuutta”, Krekula kiteyttää.
Älä optimoi tulevaa senioria pois
Nuoren potentiaalin tunnistaminen ei ratkea vain sillä, että hakija oppii myymään itseään paremmin. Ahmed siirtää vastuuta myös yrityksille.
Hän rakentaisi junioreille rohkeasti pääsyn lähemmäs oikeita ongelmia ja päätöksentekoa: seuraamaan, kysymään, kokeilemaan ja ottamaan asteittain vastuuta.
”Jos yritys optimoi junioripaikkoja pois tehokkuuden nimissä, tämän kvartaalin työt voidaan ehkä tehdä paljon halvemmalla – mutta samalla tulevaisuuden osaamisesta tulee kalliimpaa”, Ahmed varoittaa.
Myös Krekula nostaa esiin tärkeän kysymyksen: jos nuoria ei palkata ja kehitetä, mistä tulevaisuuden seniorit tulevat?
Tekoälyaikana tämä kysymys voi muuttua yrityksille entistä tärkeämmäksi. Kun kone tuottaa vakuuttavan vastauksen yhä helpommin, ei ihmisen arvo välttämättä olekaan siinä, että hänellä on aina vastaus valmiina.
”Mitä enemmän vastauksista tulee halpoja, sitä arvokkaammiksi tulevat ne ihmiset, jotka kysyvät ja kyseenalaistavat – tekoälyaika tarvitsee nuoria toisinajattelijoita”, Ahmed kiteyttää.
Haluatko lisätietoja aiheesta?
Lataa kokeilun loppuraportti tästä.
Asiantuntijat:
Jawahir Ahmed vastasi Sofigaten Mahdotonta? Mahdollista! -kokeilussa käyttäjälähtöisten tekoälyratkaisujen kehittämisestä nuorten työnhaun tueksi. Ahmedin tausta on automaatiossa ja robotiikassa, ja häntä kiinnostaa, miten teknologia voi vahvistaa ihmisten toimijuutta työelämässä. Nykyisin hän työskentelee Sofigaten Salesforce-liiketoiminnassa.
Olivia Krekula johti Sofigaten Mahdotonta? Mahdollista! -kokeilun käytännön toteutusta ja vastasi projektin etenemisestä. Krekula on kauppatieteiden maisteri, ja häntä kiinnostavat työelämän kehittäminen sekä nuorten mahdollisuudet rakentaa omanlaisiaan urapolkuja. Kokeilun jälkeen hän siirtyi Sofigaten projektijohtamisen tiimiin.
Tunneista tuloksiin: Miksi tekoäly muuttaa asiantuntijapalveluiden pelisäännöt?
Kuusi kysymystä paljastaa, onko yrityksesi tekoälymuutos kestävällä pohjalla
